Ensinnäkin haluan kehua päivän luennoitsijaa Bengt Lindströmiä, joka luennoi mm. minulle uudesta termistä, salutogeneesistä. Hänen luennointitapansa oli erilainen ja ajatuksia herättävä ja siksi hyvä ja mielenkiintoinen. Sain katsoa terveyttä ja sen edistämistä ihan eri näkökulmasta kuin ennen ja se toi uusia näkemyksiä varsinkin henkiseen puoleen.

Käsitykseni siitä, mitä terveyden käsitteeseen kuuluu, laajeni. Psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen puoli terveydestä olivat jo tutumpia mutta uutena tuli henkinen terveys, joka on lopulta ehkä se tärkein. Outoa, miten ajatukseni olivatkin siirtyneet keskittymään fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, vaikka tietenkin niiden pohjalla on henkinen terveys eli se elämäntarkoitus, joka saa meidät tekemään jotakin ja toimimaan tietyllä tavalla. Jos ajattelisimme terveyden ilman henkistä puolta, niin mikä motivoisi meidät tekemään elämässämme yhtään mitään? Eli mikä ajaisi meidät pitämään huolta fyysisesta, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä. Tähän voisi verrata vaikeasti masentunutta ihmistä, joka on jostain syystä menettänyt elämänsä tarkoituksen. Vaikka toki voidaan myös ajatella, että masentumisen taustalla on myös vahvasti psyykkinen terveys.

Paljon näkemyksiäni elämästä ja elämän arvoista avarsi näkemämme video naisesta, joka oli ollut koko ikänsä vammautunut. Jos fyysinen terveys todella olisi tärkein terveyden osa-alue, hänen tämän määritelmän mukaan pitäisi olla sairas, mikä vaikuttaisi paljon myös hänen muihin terveyden osa-alueisiinsa. Kuitenkin vammastaan huolimatta hänen elämänlaatunsa ja hyvinvointinsa näytti olevan hyvä ja normaali, ehkä jopa parempi kuin ei-vammautuneella ihmisellä. Hänellä vamma todennäköisesti on yksi hänen elämänsä alussa saamistaan resursseista, joka "tavalliselle" ihmiselle olisi elämänriski mutta hänelle se on ollut ja saattaa tulevaisuudessakin olla yksi resurssi ja voimavara. Sitä ei aina ymmärrä ja muista, miten ihmisen oma kokema terveys ja elämänlaatu ovat tärkeimpiä, ei se, mitä tilastot ja tutkimukset sanovat.

Mielenkiintoinen oli luennon viimeinen aihe tanskalaisten ja suomalaisten terveydestä ja koetusta elämänlaadusta. Todellakin voidaan miettiä, että kumpi on loppupeleissä tärkeämpää se, että eletään nykyajan terveyden opetusten mukaan ja stressataan ja suoritetaan koko elämämme mahdollisesti elämänlaatumme kustannuksella ja saamme elää pari vuotta pidempään, vai se, että olemme aidosti, henkisesti hyvinvoivia terveyden ehkä horjuessa matkalla? Tosin tässäkin ehkä menee jokin raja, jonka ulkopuolelle jouduttaessa se aiheuttaa kaikkien terveyden osa-alueiden horjuntaa ja joskus jopa kuoleman. Toisaalta esteestä selvittäessä siitä tulee ehkä taas uusi resurssi elämänreppuun.